Raaka.

Sellaisena Juma, 24, pitää suomalaista yhteiskuntaa.

“Niillä, jotka sanoo, että tämä on hyvä yhteiskunta, on asiat hyvin. Muille täällä on todella raaka meininki", hän toteaa.

“Laki ja yhteiskunta suojelee hyvinvoivia ihmisiä ja ne saa lisää ja lisää ja sitten on ne, joita jahdataan ja jahdataan.” Esimerkiksi niiden nuorten kiinni saamiseen, joilla sattuu olemaan “joku yksi gramma taskussa”, tuhlataan Juman mielestä aivan liikaa resursseja. Jahtaamisen sijaan kaupungin pitäisi keskittyä hänen mukaansa kuuntelemaan ja tukemaan nuorten keksimiä uusia ideoita.

“Koska ihmiskuntana pyörimme nyt ympyrää.”

“Jos ideoitaan ei saa julki, tulee nuorelle helposti turhautunut olo ja hän alkaa eristäytyä. Kun ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään, he tuovat aina jotain lisää tähän yhteiskuntaan. Se ei ole keneltäkään pois”, Juma pohtii.

Todistelu ärsyttää

Juma on yksi Helsingin yli 20 000 vieraskielisestä 15–29-vuotiaasta nuoresta. Vieraskielisiä on helsinkiläisnuorista noin 15 prosenttia, ja se on selkeästi suurempi osuus kuin muissa Suomen kaupungeissa.

Juman lailla koulutuksen tai työvoiman ulkopuolella heistä on noin neljännes. Juma on syntynyt Ugandassa ja hän muutti äitinsä ja siskonsa kanssa sukuriitaa pakoon Suomeen seitsemänvuotiaana. Äiti palasi Ugandaan pari vuotta sitten. Tällä hetkellä Juma asuu siskonsa ja tämän lapsen sekä tyttöystävänsä kanssa Pihlajamäessä, mutta pääsee pian muuttamaan omilleen Tapanilaan.

Peruskoulun jälkeen Juma lähti opiskelemaan ravintola-alaa. “Pääsin ysin keväänä laitoksesta ja silloin piti nopeasti hakea jonnekin ja hain catering-alalalle. Eka vuosi meni koulussa hyvin, mutta sitten into alkoi hiipua ja koulu jäi kesken. Koulusta sanottiin, että voin suorittaa sen myöhemmin loppuun, mutta sanoin, että ei kiitos. Ala ei ollut yhtään, mitä halusin.”

Sen jälkeen hän on työskennellyt ruokakaupoissa viime kevääseen asti, kunnes jättäytyi pois töistä, koska halusi vaihtelua. Vielä uutta työtä ei ole löytynyt. Juma haavailee omasta levy-yhtiöistä. Hän haluaisi löytää nyt työn, jonka palkoista voisi säästää oman yrityksen perustamiseen tarvittavat rahat.

Hänellä on ystävänsä kanssa räpduo nimeltä RFGMusic. Suomessa ei ole Juman mukaan helppoa olla ulkomaalainen nuori aikuinen. “Olen väsynyt todistamaan koko ajan olevani joku. Jos joku menee Suomesta Afrikkaan, se saa heti töitä, eikä sen tarvitse todistella kenellekään mitään. Sitä kohdellaan oikeasti hyvin. Olin kaksi vuotta sitten käymässä Ugandassa ja olin, että wau! Se oli kansainvälinen paikka. En tuntenut, että minua yhtään kyylätään tai katsotaan eri tavalla.”

Toisilla on kaikki, joillakin ei mitään

Juma inhoaa Suomessa hoettavaa mantraa, että kaikilla on täällä samanlaiset mahdollisuudet pärjätä elämässä. Hänen näkökulmastaan näin ei ole.

“Ihmiset tulevat nykyään niin monenlaisista lähtökohdista.” Jos yhteiskunta toimisi, kuten sen Juman järjen mukaan pitäisi, se pyrkisi tasaamaan erilaisista lähtökohdista kumpuavia eroja nuorten välillä. Nyt näin ei ole. Osalla, kuten esimerkiksi hänellä itsellään, menee älyttömästi energiaa ja aikaa jo siihen, että saa elämän perusasiat kuntoon. Pitkän odotuksen jälkeen hän on viimein saamassa omaa asuntoa.

“Joillekin täällä on kaikki tarjolla ja toisille taas ei mitään. Aivan kuin emme kuuluisi kaikki samaan maailmaan. Joskus mietin, olenko tupsahtanut jostain avaruudesta tänne?” Juman mukaan saman kokemuksen jakaa moni hänen maahanmuuttajataustainen ystävänsä.

“Ymmärrän, miksi monet päätyvät kadulle myymään pilveä. He kokevat, että heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta täällä.”

Asuntouutisen myötä Juman usko tulevaisuuteen on vahvistunut. “Olen tajunnut, että ei kannata jäädä makoilemaan ongelmien keskelle vaan pitää liikkua.”

Tällä hetkellä hän panostaa musiikin tekemiseen. Hän on viettänyt paljon aikaa toimintakeskus Hapen musiikkistudiossa.

“Haluan opiskella nyt erityisesti musiikin äänitys- ja tuotantoprosessia.” Juma haluaisi nähdä kovasti todellista muutosta yhteiskunnassa. Hän haaveilee esimerkiksi omasta koulusta, jossa opeteltaisiin elämää vapaammin, eikä “ohjelmoitaisi ihmisiä” niin tiukasti nykymenoon.

“Ihmisen pitäisi saada löytää itse omat voimansa. Koulussa ihmisiä kannustettaisiin eteenpäin ja olemaan yhteydessä toisiinsa. Kaikki opiskelisivat sitä, mikä kiinnostaa heitä.”

Maria Ruuska/Kaskas Media