Angelalle, 22, tulee töissä hyvä mieli usein pienistä asioista. Näin käy esimerkiksi silloin, kun joku asiakkaista onnistuu tilaamaan itselleen taksin Angelan ohjeiden avulla. “Monet meidän asiakkaista eivät ole kauhean omatoimisia.”

Angela työskentelee ohjaajana Helsingin Diakonissalaitoksella Päiväkeskus Kaalossa, jossa pyritään auttamaan syrjäytyneitä ja usein päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä romaneja julkisen palvelujärjestelmän piiriin.

Hän päätyi työskentelemään Kaaloon RAY:n nuorten työllistymistä edistävän Paikka auki -avustusohjelman kautta viime keväänä. Paikkaa hänelle suositteli TE-keskuksen virkailija, jota Angela kehuu vuolaasti:
“Hän näytti, että on oikeasti kiinnostunut auttamaan minua, eikä auta vain siksi, että se kuuluu hänen työnkuvaansa. Hän oikeasti näki kanssani vaivaa, että pääsisin elämässäni eteenpäin.”

Käpylässä lapsuutensa asunut Angela haki peruskoulun jälkeisessä yhteishaussa ensisijaisesti kosmetologikouluun, mutta jäi sieltä rannalle. Helsingissä on keskimäärin vaikeampi päästä kauneudenhoitoalalle kuin ammatilliseen koulutukseen. Kaikista Helsinkiin peruskoulupohjaiseen ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneista valittiin vähän yli puolet, eli 56 prosenttia.

Angela pääsi kuitenkin kakkosvaihtoehtoonsa ja valmistui kolme vuotta myöhemmin tarjoilijaksi. Ysillä mielessä kävi myös lukio.
“Mietin paljon, riittävätkö rahkeeni sinne ja jaksanko lukea siellä tarpeeksi. Isäni olisi halunnut, että menen lukioon. Hänellä on aina ollut korkeat odotukset suhteeni. Vanhemmat ovat lopulta aina tukeneet valintoja, mitä ikinä sitten olenkin päättänyt.”

Olemme palaamassa menneisyyteen koulutusvalintojen eriytymisessä

Peruskoulun jälkeisessä kouluttautumisessa on Helsingissä suuria alueellisia eroja. Siinä missä Taka-Töölössä asuvista 20–29-vuotiaista nuorista 91 prosentilla on peruskoulun jälkeinen tutkinto, on Jakomäessä asuvista nuorista vain noin vähän yli 60 prosentilla.
Kulosaarelaisista nuorista lähes 90 prosenttia suuntaa lukioon, kun taas esimerkiksi Malmilla, Myllypyrossa ja Vuosaaressa melkein joka kolmas nuori valitsee ammatillisen koulutuksen.

Kaupunkimaantieteen tutkija Venla Berneliuksen mukaan olemme koulutusvalintojen eriytymisen suhteen palaamassa menneisyyteen. Sata vuotta sitten kaupunginosat olivat voimakkaan eriytyneitä, ja monia naapurustoja leimasi kurjuus.
“Hyvinvointivaltio ja täystyöllisyys tasoittivat kaupungeissa ihmisryhmien välisiä eroja 1990-luvun lamaan asti. Siitä lähtien huono-osaisuus on tihentynyt kaupunkien sisällä. Tämä näkyy voimakkaasti myös koulutuseroissa”, Bernelius sanoo.

Alueen koulutustasolla, köyhyydellä ja sosiaalisten ongelmien määrällä on taas selkeä yhteys.

Haaveissa työ kosmetologina

Valmistuttuaan ammattikoulusta Angela teki kesä- ja keikkatöitä tarjoilijana, mutta ala ei oikein ikinä tuntunut omalta. Niinpä hän hakeutui sen ystävällisen virkailijan puheille työvoimatoimistoon etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Työ Päiväkeskus Kaalossa on ollut mukavaa, ja Angela voisi kuvitella työskentelevänsä jatkossakin sosiaalialalla. Erityisesti työ lasten parissa kiinnostaa häntä. Ensisijaisesti hän kuitenkin edelleen haluaisi kauneudenhoitoalalle. Tämän jutun haastattelupäivänä hän saikin puhelinsoiton, jossa häntä pyydettiin kauneudenhoitoalan oppilaitoksen haastatteluun.

Angelan työsuhde päiväkeskus Kaalossa päättyy huhtikuussa. Hän toivoisi, että voisi jatkaa siellä työskentelyä päivisin ja iltaisin hän opiskelisi unelma-ammattiinsa kosmetologiksi. Työssä häntä kiehtoo oman käden jäljen näkeminen toisessa ihmisessä. Tulevaisuudessa hän voisi nähdä itsensä esimerkiksi kauneusalan yrittäjänä.

Oma perhe kuuluu myös nuoren naisen unelmiin ja ehkä myös muutto vanhempien kotiseudulle Savonlinnaan.
“Haluaisin, että ympärillä olisi enemmän omaa rauhaa”, tällä hetkellä Pukinmäessä yksin asuva Angela sanoo.
Hän on tulevaisuutensa suhteen luottavainen:
“Aina kun olen yrittänyt hakea töitä, olen kyllä jotain saanut ja olen vielä nuori, joten minulla on aikaa myö opiskella.”

Tasapuolinen kohtelu luo luottamusta

Tutkija Venla Bernelius korostaa, että yksilötasolla ei ole tietenkään mitään väliä, valitseeko oppilas lukion vai ammattikoulun. Pääasia on, että valinta sopii oppilaan omiin taipumuksiin ja tavoitteisiin.
“Laajemmassa kontekstissa sillä on kuitenkin väliä, jos oppilaat alkavat valikoitua lukioon perhetaustan ja tietyn asuinalueen perusteella.”

Tilastojen valossa tiedetään, että lukio johtaa usein akateemisiin opintoihin, ja ne ovat usein vaatimuksena yhteiskunnallisiin johtotehtäviin. Korkeasti koulutettujen tiedetään olevan myös muita terveempiä.

“Yhteiskunnan pitää kannustaa yksilölliseen valintaan, mutta pyrkiä samaan aikaan mahdollistamaan kaikille samanlaiset edellytykset erilaisille opintopoluille. Jos erilaiset opintopolkuvaihtoehdot eivät ole kaikille mahdollisia, jätämme yhteiskuntana hyödyntämättä lahjakkuuksia”, Bernelius sanoo.

Moinen kehitys voi alkaa myös nakertaa yhteiskuntarauhaa. On hyvä muistaa, että suomalaisten poikkeuksellisen vahva luottamus ja solidaarisuus toisiaan ja yhteiskuntaa kohtaan nähdään kansainvälisesti tärkeänä kilpailutekijänä.

Maria Ruuska/Kaskas Media

Perehdy lisää tulevaisuuden hallintaa koskeviin tilastoihin täällä.