Faisa Kahiya on 18-vuotias Ressun lukion abiturientti. Faisa on aina ollut kiinnostunut vaikuttamisesta yhteiskunnassa (http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/aktiivinen-kansalaisuus/yhteiskunnallinen-vaikuttaminen) ja piti ensimmäisen puheensa nuorisovaltuustossa 13-vuotiaana. Reipasta puhettaan niin nuorena hän kummastelee tänään hiukan itsekin, mutta koki silloin hyvin tärkeäksi tehtäväkseen yrittää parantaa nuorten asemaa kaupungissa.

Yhdeksännen luokan tet-harjoittelun Faisa teki eduskunnassa avustamassa kansanedustajaa ja hänen eduskunta-avustajaansa työssään. Lukioaikana Faisa on ollut aktiivinen Lukiolaisten liiton Helsingin piirin hallituksen jäsen. Tänään Faisa on ahkera päättäjien lobbaaja, joka tarttuu toimeen nopeasti. Ensi vuonna Faisan päämäärä on päästä lukemaan oikeustiedettä.

- Oikeustieteessä kiinnostaa siksi, että yhteiskunnan muuttamiseksi lain osaaminen on tärkeää. Lisäksi ajattelen, että Suomessa olisi kerrankin hyvä olla maahanmuuttajataustainen henkilö, joka todella tuntee lakia.

Rasistinen ilmapiiri yleistynyt

Viime syksynä Faisa koki vahvasti, että ilmapiiri Suomessa kiristyi, samaa tahtia kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla Suomeen enemmän kuin ennen. Faisa joutui itse kaksi kertaa rasistisen huutelun kohteeksi, mitä ei ollut ennen tapahtunut. Huutelusta huolimatta Faisa ei suostu muuttamaan elämäänsä. Oman asuinalueensa Länsimäen hän kokee turvalliseksi, mutta liikkumista Faisa miettii nyt enemmän kuin ennen.

- Käytöstäni en rasistisen huutelun vuoksi aio muuttaa. En ole ennenkään ollut kauhean myöhään ulkona, mutta nyt kyllä ajattelen, että ihan siihen viimeiseen metroon en halua mennä. Asennettani ja aktiivisuuttani rasismi ei ole muuttanut, mutta huomaan, että välillä ajattelen, että Faisa, vaikka sä teet mitä asioita, et koskaan tule olemaan samanlainen. Tällainen ajattelu ei minulla ole ennen korostunut.

Sosiaalinen media laskenut kynnystä ottaa kantaa

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Karin Creutz on tutkinut mediaa vuodesta 2001. Hän vahvistaa, että retoriikka on tässä ajassa täysin muuttunut, osittain sosiaalisen median vaikutuksesta. Kynnys sanoa rasistisia asioita avoimesti on laskenut. Kehitys on ollut samanlaista koko Euroopassa, ei vain Suomessa.

- Rasistinen puhunta meillä Suomessa on osa yleiseurooppalaista kehitystä, tutkija Creutz sanoo. Taustalla on äärioikeiston nousu, rasististen liikkeiden lisääntyminen ja populistipuolueiden politiikka. Näillä puolueilla on ollut agendallaan pääasiassa vain kaksi asiaa: EU ja maahanmuutto, ja fokusoitumalla näihin kahteen, populistit ovat onnistuneet kaappaamaan retorisen kentän. Valitettavasti muu yhteiskunnallinen keskustelu on yleensä reaktioita siihen, mitä nämä puolueet tuovat esille. Rasistiset äänet pääsevät siten usein määräämään keskustelun suunnan.

Viha synnyttää pahoinvointia kaikille

Faisa Kahiya on hyvin herkkä ottamaan yhteyttä niiden lehtien päätoimittajiin, joiden hän kokee kirjoittavan yksipuolisesti esimerkiksi maahanmuutosta tai muslimeista. Valtaosa mediasta on kuitenkin hänen mukaansa asiallista.

Tutkija Karin Creutz sanoo, että meillä kaikilla on yhteiskunnan jäseninä vastuu yhteisömme terveydestä ja rasistiseen puheeseen pitää puuttua. Tutkija Creutz perää myös arvojohtajuutta.

- Vihamielinen ilmapiiri synnyttää lisää vihamielisyyttä. Se on negatiivinen kehä. Rasistisessa yhteiskunnassa kaikki voivat huonosti, eivät vain ne, jotka ovat rasismin kohteena. Julkisen tilan täyttyminen vihamielisellä ja aggressiivisella retoriikalla tuottaa pahoinvointia kaikille. Tavoitteena pitäisi olla eheä ja tasapainoinen yhteiskunta, jossa kansalaiset luottavat järjestelmään ja kokevat olevansa yhdenvertaisia jäseniä.

Suomi-kuva kaipaa päivitystä

Vaikka Suomi on kansainvälinen ja moni-ilmeinen maa, julkisuudessa kuva suomalaisuudesta on monesti hyvin kapea. Monet maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Suomalaisen yhteiskunnan moninaisuus ei mahdu perinteiseen Suomi-kuvaan. Pelkkä kansalaisuuskaan ei tunnu kaikille riittävän suomalaisuuden määritelmäksi.

- Me emme välttämättä eroa kantasuomalaisesta millään tavalla, Faisa Kahiya korostaa. Olemme aivan yhtä hyvin syntyneet täällä. Ulkonäkööni vaikuttaa se, että vanhempani ovat syntyneet ulkomailla. Maahanmuuttajanuoret ovat kuitenkin saaneet aivan saman kasvatuksen, käyneet samat koulut ja käyttäneet samoja palveluja kuin muutkin. Meitä ei pitäisi herjata siksi, että olemme erinäköisiä. Itse koen olevani hyvä suomalainen ja hyödyksi yhteiskunnalle.  Olen myös aika jääräpäinen, saan oikeasti voimaa siitä, jos joku yrittää aliarvioida minua. Jos joku vihjaa että Faisa, sä et pysty tähän, mä valvon vaikka koko yön opiskellen, että saan kympin. Se ajaa mua eteenpäin.

 Teksti ja kuvat Anna Gustafsson, toimittaja, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus