Nuorten aikuisten hyvinvoinnissa on alueellisesti merkittäviä eroja. Enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta huomattava osa suomalaisnuorista on ehtinyt kohdata myös ongelmia matkalla aikuisuuteen. Lapsuusajan olosuhteilla on selvä yhteys nuorten myöhempään hyvinvointiin. Tämä selvisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksessa. 

Tutkijat havaitsivat, että noin joka kolmannella nuorista aikuisista on hankaluuksia koulutukseen ja koulutuksesta työelämään siirtymisessä.   

Suomi nuorten kasvuympäristönä -tutkimus toteutettiin THL:n Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston pohjalta. Tutkimus on osa sosiaali- ja terveysministeriön Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Kansallinen syntymäkohortti 1987 on seurantatutkimus, jossa on seurattu kaikkia Suomessa vuonna 1987 syntyneitä noin 60 000 henkilöä sikiökaudelta 25-vuotiaiksi asti, sekä heidän vanhempiaan. 

Yhdistämällä tietoja useista eri rekistereistä, tutkimuksessa saatiin ensimmäistä kertaa tietoa koko ikäluokan koulutuksesta työelämään siirtymistä ja siitä, kuinka lapsuudenaikaiset olosuhteet ovat niihin vaikuttaneet. 

Toimeentulo-ongelmilla pitkät seuraukset

Erityisesti perheen taloudelliset ongelmat näyttävät heikentävän jälkikasvun mahdollisuuksia taloudellisesti itsenäiseen elämään. Taloudelliset hankaluudet näkyvät nuorten elämässä muun muassa hoitoa vaativina mielenterveyden ongelmina, heikompina kouluarvosanoina sekä lyhyempänä koulutuspolkuna. 

”Tutkimuksen tulokset osoittavat, kuinka eriarvoisesta asemasta nuoret pyrkivät rakentamaan itsenäistä aikuisuutta. Erityisen eriarvoisessa asemassa ovat nuoret, joiden lapsuutta on leimannut vanhempien vakavat ongelmat ja lastensuojelun tarve”, kertoo erikoistutkija Tiina Ristikari. 

Tytöt menestyvät koulussa

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoissa näkyi voimakas sukupuoliero: tytöt pärjäävät koulussa arvosanoilla mitaten paremmin kuin pojat. Tutkimus osoittaa, että koulumenestys vaikuttaa paljon nuorten valikoitumiseen jatko-opintoihin ja sitä kautta sijoittumiseen työelämään ja toimeentuloon. Näyttääkin siltä, että koulutuksen rakenteet ovat sukupuolittuneita. 

”Vaikka tutkimuksemme pohjalta on hankala sanoa mitään koulukulttuurista tai opetuksen käytänteistä, voidaan perustellusti kysyä, tulisiko asiaan kiinnittää tasa-arvoisuuteen pyrkivässä instituutiossa nykyistä merkittävästi enemmän huomiota”, Ristikari toteaa.

Painotus ehkäisevään työhön 

Riittävän laaja-alainen ehkäisevä työ sekä varhainen ongelmiin puuttuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakin kannalta. Lapsuuteen ja nuoruuteen suunnatuilla sosiaalisilla investoinneilla, kuten laadukkaalla varhaiskasvatuksella, voidaan saavuttaa säästöjä, jotka tuottavat myös hyvinvointia. 

”Onnellinen lapsuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet itsenäiseen aikuisuuteen ovat itseisarvoja pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa”, Ristikari muistuttaa.