Tämä Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Seppo Monténin tutkimuskatsaus on kuudes työ sarjassa, jossa analysoidaan tutkinnon alan ja ammatillisen alan välistä yhteyttä Helsingistä kerätyllä tutkimusaineistolla. Tarkastelut suoritetaan opintoaloittain ja koulutusasteittain käyttäen opetushallinnon kymmenluokkaista koulutusalaluokitusta. Tässä työssä tarkastelun kohteena on luonnonvara- ja ympäristöala.

Koko itsenäisyyden ajan Helsingin elinkeinorakenne on ollut varsin palveluvaltainen. Aiemmin, palveluiden ohella, myös teollisuudella oli merkittävä työllistävä rooli Helsingissä. Elinkeinorakenteen palveluvaltaistumisessa Helsinki on maamme johtava alue. Palvelualan kasvun myötä muiden alojen työllisyysosuus on tietysti pienentynyt. Luonnonvara- ja ympäristöalan juuret ovat alkutuotannossa. Alan koulutuksen saaneiden ammattikuvat ovat kuitenkin vuosien saatossa muuttuneet. Esimerkiksi ympäristöala työllistää niin maalla kuin kaupungeissakin. Toki Helsingin työllisistä vain runsaalla prosentilla on luonnonvara- tai ympäristöalan koulutus. Lukumääräisesti tämä on kuitenkin yli 4 500 henkeä.

Luonnonvara- ja ympäristöalalta koulutuksen saaneet työllistyvät keskimääräistä selvästi useammin valtion palvelukseen ja huomattavasti tavanomaista harvemmin yksityiselle sektorille. Koulutusala on jossain määrin miesvaltainen. Alan koulutuksen saaneiden työllisyys jää keskimääräistä alemmalle tasolle. Kuten monilla muillakin koulutusaloilla, myös luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksen saaneista merkittävä osa työllistyy ammattiin, joka ei suoraan vastaa omaa koulutusta.