”Ongelmat sosiaalityössä ovat jatkuvasti kompleksisempia kokonaisuuksia, joissa yhdistyy erilainen heikko-osaisuus; köyhyys, puutteelliset yhteisöt ja luontaiset tukiverkot, vanhempien heikko-osaisuus omassa lapsuudessaan, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ongelmat, lapsen koulunkäyntivaikeudet jne. Tarvitaan ylihallinnollisia toimenpiteitä varhaisissa vaiheissa.” (sosiaalityöntekijä, Helsinki)

Sosiaalisen raportoinnin avulla välitetään sellaista tietoa, joka liittyy sosiaaliseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tätä tietoa välitetään päätöksentekijöille ja kuntalaisille, virkamiehille ja poliitikoille ja tietoa hyödynnetään palvelujen kehittämisessä. Sosiaalisen raportoinnin tiedon lähteenä ovat asiakastyöntekijät. He tuntevat asiakkaiden elinpiirin ja heidän kohtaamansa haasteet. Sosiaalisen raportoinnin tehtävänä on tuoda esiin tietoa asiakkaista, heidän tarpeistaan ja esimerkiksi palvelujen toimivuudesta, toimia heidän äänenään. Tiedon esiin tuominen ja ilmiöiden näkyväksi tekeminen mahdollistaa keskustelun ja asioiden muuttamisen.

Uuden sosiaalihuoltolain myötä Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa halutaan, että sosiaalisesta raportoinnista tulee osa asiakastyöntekijöiden perustyötä, ja että tiedon kerääminen ja tuottaminen on systemaattista. Tiedon hyödyntäminen kytketään johtamisen rakenteisiin niin, että sitä hyödynnetään myös kaupunkitasolla oman viraston lisäksi myös kaupunkitasolla.

Tiedon keruuta pilotoitiin syksyllä 2015 sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaalipalvelut –osastolla nuorten palveluissa, sosiaalisessa ja taloudellisessa tuessa ja lastensuojelun avohuollossa. Tietoa kerättiin aktiivisessa asiakkuudessa olleiden asiakkaiden tilanteiden pohjalta. Työntekijät kävivät läpi asiakkaiden tilanteet ja analysoivat sitä, millaisiin sosiaalisiin ja rakenteellisiin ilmiöihin avuntarve liittyi ja kirjoittivat sen pohjalta yhteenvedon. Nämä kirjoitukset muodostavat pilotissa sosiaalisen raportoinnin aineiston.

Sosiaalisen raportoinnin aineiston mukaan asiakkaiden hyvinvointiin ja palvelujen tarpeeseen vaikuttavia keskeisiä ilmiöitä ovat Helsingin kalliit asumiskustannukset, talousvaikeudet ja velkaantuminen, osattomuus, ylisukupolvinen huono-osaisuus, lastensuojeluperheiden aikuisten tuen tarve ja huolto- ja tapaamisriidat. Ilmiöt liittyvät usein palvelujärjestelmän ongelmiin. Raportissa kuvataan ilmiöitä ja esitetään niihin aineistosta nousevia ratkaisuehdotuksia. Ilmiöiden yhteyteen on koottu tietokeskuksen tuottamaa tilasto- ja tutkimustietoa aiheesta.

Sosiaalisen raportoinnin tuottama tieto kertoo selvästi sen, miksi palveluja pitää uudistaa. Työntekijöiden mukaan asiakkaat eivät tällä hetkellä aina saa tarvitsemiaan palveluja, vaan niitä tarjotaan usein liian myöhään. Palvelut eivät aina toimi yhteen, eikä kokonaisvastuuta prosessista välttämättä ole kellään muulla kuin asiakkaalla. Työntekijöiden tuottamaa tietoa palvelujen aukkokohdista ja heidän esittämiään ratkaisuehdotuksia on tärkeää hyödyntää palveluja kehitettäessä.

Lue lisää Helsingin sosiaalisen raportoinnin kehittämistyöstä tästä