Lapsuuden syksyiset sienimetsät ja mukavat mökkireissut loivat pohjaa Teemun tulevalle luontoharrastukselle. Ala- ja yläasteikäisenä harrastus jäi taka-alalle, mutta nousi taas esiin Teemun ollessa 15-vuotias.

- Innostuin valokuvaamisesta ja löysin luonnosta kiinnostavia kuvauskohteita. Siitä asti olen kuvannut kaikkea luontoon liittyvää hyönteisistä maisemiin.

Nykyään Teemun liittää luontoon niin työ- kuin vapaa-aikakin. Ammatiltaan hän on maanmittausalan insinööri ja kaikki vapaa-aika kuluu luonnossa. Arjen valinnoissa Teemu huomioi luonnon ja pyrkii elämään melko ekologisesti.

Aina löytyy syy lähteä luontoon

Vaikka kamera kulkee mukana useimmiten, jättää Teemu sen toisinaan kotiin ja lähtee luontoon suunnistamaan tai juoksulenkille.

- Tarvitsen aina jonkun tekosyyn lähteä luontoon. Se on hyvä vastapaino kaupunkielämälle, ei tarvitse välittää aikatauluista ja voi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

Valoisina aikoina Teemu suuntaa töiden jälkeen esimerkiksi Seurasaareen, viikonloppuisin hän retkeilee ympäri vuoden. Lomamatkat suuntautuvat useimmiten Lappiin.

- Norjan vuoret houkuttelevat, mutta Suomestakin löytyy monia hienoja paikkoja, jotka ovat vielä käymättä.

Teemun laskelmien mukaan vuodessa kertyy keskimäärin 40 maastoyötä. Yleensä yöreissuilla on mukana kaveri, jonka kanssa yövytään laavussa tai teltassa, joskus taivasalla.

Ajan mittaan Teemu on oppinut lukemaan luontoa.

- Liikun luultavasti keskivertoretkeilijää vastuullisemmin. Varon esimerkiksi häiritsemästä lintujen pesintää. Olen oppinut paljon eläinten käyttäytymisestä ja osaan myös aika hyvin ennakoida tulevaa säätä ja lukea maastoa.

Miksi luonto ei kiinnosta nuoria?

Nuorten hyvinvointikertomuksen Kokemustieto-työkirjan vastauksista selviää, että nuoret tietävät, kuinka suojella luontoa esimerkiksi kierrättämällä ja olemalla roskaamatta. Useimpia nuoria ei kuitenkaan kiinnosta hengailla luonnossa, eivätkä he tiedä minne voisivat mennä ja mitä luonnossa voisi tehdä. Teemu ymmärtää nuorten suhtautumisen.

- Jos alla ei ole juuri luontokokemuksia lapsuudesta, tai ne ovat huonoja, ei silloin luonto kiinnosta myöhemminkään. Mielestäni päiväkotien ja alakoulujen pitäisi panostaa paljon enemmän ympäristökasvatukseen.

Nuorille, jotka pitävät luontoa tylsänä, Teemu ehdottaa etsimään kokeneen luontokävijän, joka vie mielenkiintoisiin paikkoihin ja opettaa erätaitoja.
- Helsingin luontokohteita esittelevä mobiilisovellus voisi myös houkutella digisukupolvea tutustumaan lähiympäristöönsä. Espoossa vastaava on jo tehty, Teemu sanoo.

Nuorten mielestä luonnosta voisi tehdä kiinnostavan ohjattu toiminta. He haluaisivat oppia selviytymistaitoja ja saada tietoa mielenkiintoisista luontopaikoista. Teemu vetää Luonto-Liiton Uudenmaan piirissä retkiryhmää 15–29-vuotialle. Mukaan voivat tulla aloittelijatkin.

- Luontoretkeilyn ohessa opettelemme erätaitoja, kompassin ja kartan lukua ja pidämme vaelluskursseja.

Teemu liittyi Luonto-Liiton toimintaan etsiessään lukioikäisenä samanhenkisiä kavereita. Nyt hän on ollut mukana retkiryhmässä jo liki kymmenen vuotta. Lukuisten luontoharrastusvuosien joukosta löytyy yksi kokemus, joka yltää muita korkeammalle:

- Pari vuotta sitten kuvasin komeettaa Lauttasaaressa, kun taivaalle syttyi tosi kirkkaat revontulet, joiden voimakkuus ylitti kaupungin valot. Se oli hieno hetki.

Teksti Ulla Paukku
Kuva Jonna Pennanen

Jäähallin kirppis, Kattilahallin kirppis, bloggaajakirppikset ja vintage-myymälät. Käytettyjä tavaroita ja vaatteita ei tarvitse enää etsiä, niitä tulee eteen tulvimalla. Kirpputoreilla käydään nyt tietoisesti kierrätysmielessä, kun ne ennen olivat enemmänkin ajanvietettä ja löytöjen tekemistä varten. Kirpputori on nuorille myös edullinen ostospaikka, josta voi saada uniikkeja vaatteita.

Helsingin kaupungin tietokeskuksen asiantuntija Vesa Keskisen mukaan kirpputorivillitys on mennyt paikoin jo överiksi. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, että kirpputorille pitää jonottaa.

“Media uutisoi, kuinka suosituille kirpputoreille on jopa satojen metrien jonot ja isoja kirppistapahtumia hehkutetaan kuin festareita. On vaara, että halpaan tavaraan koukkuun jääneet ihmiset jopa lisäävät kulutustaan kierrätetyn tavaran avulla”, Keskinen sanoo.

Nuorten suosiossa ovat erityisesti erilaiset netissä toimivat kierrätysryhmät. Esimerkiksi Facebookissa on lähes jokaiselle Helsingin kaupunginosalle oma kierrätysryhmänsä, joissa tavarat vaihtavat omistajaa nopeaan tahtiin.

Kierrätyskeskuksilla menee hyvin

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen myymälätoimintojen johtaja Aatos Weckmanin mukaan myös Kierrätyskeskuksissa näkyy kierrätysbuumi. Weckmanin mukaan käytetyn tavaran arvo on selvästi noussut ihmisten mielissä.

“Ihmiset tietävät, että käyttökelpoista tavaraa ei heitetä pois, joten koko ajan vähemmän tavaraa päätyy kaatopaikalle. Etenkin ympäristövalistuksen ja -neuvonnan kautta tavoitamme paljon lapsia ja nuoria, joille haluamme painottaa kierrätyksen tärkeyttä ja sen tapoja”, Weckman kertoo.

Tutkija Keskinen uskoo, että nuoret ovat ympäristötietoisia, mutta tietoisuus ei aina siirry välttämättä käytäntöön saakka. Mitä ajattelevat kierrätyksestä ja ympäristöstä arki-iltana Kampin kirpputorilta löydetyt nuoret?

“Käyn kirpputoreilla viikoittain”

Kampin kirpputorilla työskentelevä Marko, 25, kiertää kirpputoreja työnsä lisäksi myös vapaa-aikana.

“Lähdin opiskelemaan kaupan alaakin siksi, että olen aina ollut kiinnostunut käytetyn tavaran kaupasta”, hän kertoo.

Marko pyrkii ostamaan vaatteensa käytettynä, mutta harmittelee, että usein mieleisiä vaatteita ei kuitenkaan kirpputoreilta löydy. Naisille on useimmiten kirpputoreilla paremmat valikoimat.

“Onneksi ostan niin vähän vaatteita, että voin ostaa ne uutena.”

Ympäristöystävällisyys on aina ollut Markolle tärkeä asia. Hän uskoo, että kestävän kehityksen kannalta olisi tärkeää, että ihmiset kierrättäisivät enemmän.

“Olen hiljattain muuttanut Helsinkiin ja hankin lähes kaikki tavarat second handina. Olen hankkinut paljon tavaraa esimerkiksi Facebookin Kallio kierrättää -tyyppisista ryhmistä, Huuto.netistä ja Tori.fi:stä.”

Kierrätyskeskuksen Weckman kertoo, että Helsinkiin muuttava nuori on tyypillinen asiakas myös Kierrätyskeskukselle. Yleensä parhaiten myyvät tuotteet ovat vaatteita, kirjoja, pientavaroita ja astioita, mutta kaupunkiin muuttavia nuoria kiinnostavat myös huonekalut.

Markon ympäristötietoisuus näkyy arjessa kierrätyksen lisäksi erityisesti kasvissyönnissä. Luomua tulee ostettua aina, kun se on mahdollista. Ympäristöystävälliset valinnat syntyvät helposti pienistä teoista.

“Kannattaa ensin kiertää kirpputorien vaaterekit ja vasta sitten suunnata kauppoihin. Siinä saattaa yllättyä”, Marko vinkkaa.

Kaikki kirpparilla ei ole käytettyä

”Olemme katselemassa uusia vaatteita. Shoppailemme lähes ainoastaan kirpputoreilla ja melkein kaikki vaatteemme ovat nytkin second handia. Ainoastaan molempien takit ja kengät on ostettu uusina, sillä niitä on yleensä hankala löytää kirppiksiltä”, Paula, 17, ja Ella, 17, kertovat.

Tytöt ovat tällä hetkellä pettyneitä Helsingin kirpputorivalikoimaan, sillä pari vuotta sitten lopettaneelle Valtterille ei ole heistä löytynyt korvaajaa, vaikka valinnanvaraa on.

“Tämän Kampin kirpputorin lisäksi välillä tulee käytyä Kaivarin Kanuunassa. Kalliossa Frida Marina on kivasti laitettu ja hyvä. Kesäisin järjestetään paljon kaikkia kivoja kirppistapahtumia, niissä on mukava käydä. Jäähallikirppikselle tulee nykyään mentyä harvoin, kun se on niin hankalan matkan päässä”, Paula kertoo.

“Ykkösjuttu minulle kirppiksellä käymisessä on tavaroiden hinta. Varsinkin näin opiskelijalle kirpputorihinnat ovat sopivia. Kyllä sitä luontoakin tulee vähän siinä ajateltua”, Ella sanoo.

Tärkeää on myös, että käytettynä voi ostaa vaatteita, joita ei heti tule muilla katukuvassa vastaan. Paula kertoo, että tuntuu tyhmältä ja turhalta ostaa koko ajan uutta.

“Vaatekaupoissa tulee usein ahdistava olo. Kun ei edes tiedä, missä ne vaatteet on valmistettu.”

Tytöt vastustavat yksityisautoilua. He eivät missään nimessä aio hankkia ajokortteja 18 vuotta täytettyään.

“Yksityisautoilu on jotenkin ihan älytöntä, varsinkin Helsingissä, ei mitään järkeä! Julkisilla pääsee hyvin liikkumaan.”

Mitä sitten on nuorten mielestä kestävä kehitys?

“Sitä, että käytettäisiin hyödyksi jo kaikki se mitä on, eikä koko ajan tehtäisi uutta. Jos ihmiset edes vähän miettisivät... Moni menee vain helpomman kautta, eikä jaksa edes sammuttaa valoja tai laittaa roskia roskikseen”, Paula harmittelee.

“Kirppiksillä käyminen on jo tosi iso juttu, eivät kaikki sieltä ostetut vaatteet ole edes käytettyjä!” Ella päättää.

Ihmisten tietämättömyys hämmentää

Emilio, 20, löytyy hyllyjen välistä unisieppari kädessään.

”Nyt olen etsimässä vanhoja Xbox-pelejä. Niitä on muuten enää vaikea löytää, niin kirppareilta tulee välillä katseltua. En yleensä etsi mitään tiettyä, vaan katselen mitä tulee eteen. Nyt tuli esimerkiksi tämä unisieppari”, hän hymyilee.

Emilio poikkeaa kirpputorille, kun sopiva tulee eteen. Hänen parhaat löytönsä ovat vaatteita. Esimerkiksi nyt päällä oleva Tom & Jerry -huppari on kirppislöytö.

“Välillä löydän jotain mageita kledjuja. Ei tällaisia huppareita kaupasta saa!”

Emilio, kuten moni muukin nuori, on kasvissyöjä. Julkisen keskustelun perusteella syntyy helposti kuva, että lihansyönti on vähentynyt huomattavasti. Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan sekaravintoa syö kuitenkin lähes yhtä suuri osuus nuorista kuin kymmenen vuotta sitten.

Emilio kertoo, että ruokavaliolla on hänelle suuri merkitys.

“Suosin luomua aina, kun siihen on fyrkkaa. Katson mitä ostan, ettei tule ostettua mitään massatuotettua. Kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota ruokavalioonsa, sillä ruuantuotanto saastuttaa todella paljon. On tärkeää muistaa, että omilla valinnoilla on merkitystä.”

Emiliosta on tärkeää, että ympäristöasioista puhutaan. Hänestä nuortenkin pitäisi paremmin tiedostaa se, että luononvaroja ei voi tuhlata määrättömästi.

“Joskus tuntuu, että kaikki vaan kuluttavat hulluna ja repivät kaiken, mitä irti lähtee. Välillä on hämmentävää, miten vähän ihmiset tietävät.”

Enni Sahlman/Kaskas Media

Jenni, 19, pyysi hiljattain isäänsä ostamaan hänelle pyörään talvirenkaat. Hän haluaa polkea kotoa kouluun Viikkiin läpi talven. 

“Kahdeksan kilometrin matka menee nopeammin pyörällä kuin bussilla. Voin paljon paremmin pyöräillessäni jatkuvasti, ja nautin vapauden tunteesta: ei tarvitse olla riippuvainen reiteistä ja aikatauluista!”

Koko elämänsä Paloheinässä asunut Jenni arvostaa sitä, että aivan kotinurkilla on loistavat hiihtoladut ja halutessaan metsään voi mennä sienten toivossa. Se on Jennin mielestä ainutlaatuista, kun kyse on pääkaupungista. Hän aloitti lähiympäristönsä metsiin tutustumisen jo päiväkodissa ja on siitä asti liikkunut niissä paljon. Pienenä hän remusi metsässä hakien ensikosketusta ympäristöön. Nyt hän lenkkeilee ja purkaa päivän paineita.

Ekologisempaa kaupunkia suunnittelemassa

Jenni osallistui alkuvuodesta kaupunkisuunnittelun Safari-leirille, jonka tavoitteena oli saada nuorten ääni kuulumaan Helsingin yleiskaavan suunnittelussa. Leirin järjesti tutkimuspaja Avanto Helsinki ja Big Plans Bakery. Leiri herätti Jennissä uudenlaisen kiinnostuksen omaan elinympäristöön.

Jennin ryhmä sai tutkittavakseen Pakilan kaupunginosan aivan hänen kotikulmiltaan. Pienryhmässä pohdittiin, miten Pakila voisi olla ekologisempi ja sosiaalisempi.
“Kiersimme siellä ja mietimme, mikä on hyvin ja missä on parantamisen varaa. Pakilassa kuljetaan paljon autoilla, tontit ovat suuria ja lämmityskulut korkeita.”

Viikonlopun aikana leiriläiset suunnittelivat unelmiensa kaupunginosan. Siellä harrastettaisiin kaupunkiviljelyä ja panostettaisiin yhteisöllisyyden lisäämiseen. Lopputulos lähetettiin videoterveisinä päättäjille, jotka pitivät joitain villimpiäkin ideoita varteenotettavina.

Jennille lähiympäristön merkitys on suuri. “Ajatus kotialueeni tuhoutumisesta ahdistaa. Minulta menisi lenkkipolut ja marjastusmaat”, hän miettii.
Sen sijaan, että Jenni lähtisi suojelemaan kaukaisia sademetsiä, hän haluaisi panostaa Pohjois-Helsingin ympäristöön ja sen sosiaalisuuteen. Siihen, että tehtäisiin enemmän yhdessä ja moikattaisiin vastaantulijoita.

Korttelitapahtuma turvapaikanhakijoille

Kaupunkisuunnittelun Safari oli jatke nuorten omaehtoiseen yhteiskunnalliseen toimintaan innostaville Safari-leireille. Niissä lukiolaiset pääsevät käytännön hommiin yhdessä yritysten ja järjestöjen kanssa. Jenni on työskennellyt kolmen leirin aikana kaupunkisuunnittelun lisäksi Kallion turvapaikanhakijoiden ja energiafiksumman Helsingin parissa.
“Innostuin tosi paljon, kun Safaria tultiin esittelemään lukiooni viime vuonna. Pääsin silloin mukaan ja jo lyhyen ajan päästä oli selvää, että haluan osallistua tänäkin vuonna”, Jenni muistelee.

Safarin myötä Jenni on saanut lisää faktatietoa, osaamista ja itseluottamusta. Esimerkiksi turvapaikanhakijaprojektissa hänelle selvisi, kuinka epätietoisia helsinkiläiset ovat kotiseutujensa asukkaista. Monet kalliolaisetkaan eivät tienneet, että Kalliossa on turvapaikanhakukeskus.
“Osa turvapaikanhakijoista joutuu palaamaan kotimaahansa. He tarvitsevat enemmän näkyvyyttä Helsingissä, jotta tilanteeseen voitaisiin todella vaikuttaa”, Jenni toteaa.
Ensiaskel näkyvyyteen otettiin viime vuoden korttelitapahtuma Kallio Block Partyssa, johon Jennin ryhmä oli järjestämässä ohjelmaa.

Puolueeseen liittyminen ei kiinnosta

Leirien kautta Jenni on löytänyt uusia kiinnostuksen kohteita ja avannut ovia, joita ei olisi ehkä muuta kautta tullut avanneeksi. Hän on tajunnut, ettei hänen tarvitse hakea opiskelemaan tiettyyn ammattiin tai tiettyä alaa. Sen sijaan hän voi seurata omia kiinnostuksenkohteitaan. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelu saattaisi kiinnostaa.

“Olen saanut paljon lisää varmuutta. Uskallan tuoda ajatukseni ja ideani esille. On ollut hyvä huomata, että nuoret voivat päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisesti muutakin kautta kuin menemällä politiikkaan”, Jenni miettii.
“Politiikkaa on välillä mielenkiintoista seurata, enkä väitä, etteikö sitä tarvittaisi. Koen silti, että tiedoillani ja kokemuksillani on enemmän sijaa jossain, missä ei tarvitse asettaa itseään yhteen puolueeseen ja osata sanoa yhtä vahvaa, tiettyä mielipidettä jostain asiasta.”

Safarin kaltainen vaikuttaminen on siis mielekkäämpää ainakin siksi, että siinä näkee kättensä jäljet melko konkreettisesti. “Olen saanut nähdä, kuinka näkemykseni ja ideani vaikuttavat esimerkiksi juuri Helsingin Energian päätöksiin. Se, mitä me teimme energiaprojektissa, ei jää pelkäksi merkinnäksi pöytäkirjoihin, vaan näkyy toivottavasti lisääntyvästi katukuvassa ja meidän kaikkien elämässä”, Jenni miettii.

Kristiina Markkanen/Kaskas Media